Omenahirviö

Ei niin suurta pelkoa, ettei sitä naurulla karkoiteta!

Tiistaina 12.3. klo 19 Järvenpää-talon Juhani Aho-salin valtaa mystinen Omenahirviö. Se on järvenpääläisen Eija Tuomelan runokokoelma, joka alunperin ilmestyi vuonna 2002. Tuolloin se esiteltiin televisiossa Minna Joenniemen luotsaamassa Runoraadissa, jossa tekijät itse lukivat omat runonsa mitä kummallisimmissa paikoissa ja asiantuntijat arvostelivat ne tietämättä kirjoittajia. Eija Tuomelan osuus kuvattiin kauppakeskus Sellon parkkihallissa, satojen ostoskorien keskellä.

Omenahirviöstä ilmestyi uusi painos vastikään. Kirjan mustavalkoiset tietokonepiirustukset olivat Eijan ja hänen 13-vuotiaan poikansa Esko-Jaakko Lehden käsialaa. Järvenpää-talolla kuvat ovat muuttuneet värillisiksi ja hurjemmiksi taiteilija Janne Parviaisen valotaiteena. Runoille antaa äänen järvenpääläinen Eevamarja Luode-Salonen. Taustalla ääntelee myös norjalainen kurkkulaulaja Morten Abildsnes.

Aivomyrskyjä, ajatusten siemeniä

– Runokokoelma sai alkunsa kaatumisestani. Menin tajuttomaksi vähäksi aikaa ja pääni kuvattiin Meilahdessa. Minulle kuitenkin unohdettiin kertoa, miksi minua oltiin työntämässä valtavaan kuvausrumpuun. Se, että päästäni yritettiin löytää aivosyöpää, oli hirveä shokki juuri, kun olin liukumassa koneeseen. Siellä ei saanut silmäripseäkään väräyttää. Mutta ajatuksia se ei pysäyttänyt! Aivomyrskyt lähtivät lentoon, kertoo Eija kokoelman syntymäpamauksesta.

– Onneksi mitään ei löytynyt. Mutta halusin muistoksi kuvat aivoistani. Harvalla on mustaa valkoisella, että omistaa terveet aivot. Minulla on.
Kun Eija katsoi cd-kuvat, niissä oli omenoita ja omenanpuolikkaita!

– Siitä syntyi ajatus, että aivot ovat kuin omena ja ajatukset ovat siemeniä. Ja koska tilanne oli hirveä, niin ajatuksetkin olivat hirveitä. Sellaisessa tilanteessa ihminen käy läpi kaikki pelkonsa, kauhunsa, kuoleman ja elämän. Mutta koska olen mustalla huumorilla rokotettu, niin tämä kaikki suodattui naurun ja ikiaikaisen, alitajunnasta nousevan laulun läpi.

– Eevamarja Luode-Salonen on alunperin psykiatrian sairaanhoitaja. Tiesin, että hän pystyy ymmärtämään runot ja esittämään ne uskottavasti ja taitavasti. Olin tosi iloinen, kun hän suostui. Eevamarja on voittanut monia lausuntakilpailuja. Hän on myös visuaalinen taiteilija.

– Oli lottovoitto saada myös ainutlaatuisen taitava valotaiteilija Janne Parviainen mukaan. Olen ihaillut hänen töitään jo kauan, Eija toteaa. Janne Parviainen on pitänyt näyttelyjä kaikkialla maailmassa ja opettanut valotaidetta niin Vaasassa kuin Kiinassakin. Hänen töitään on esitelty tärkeimmissä taidealan lehdissä ympäri maapallon. Hän on yksi sen alan uranuurtajista. Nykyisin helsinkiläinen taiteilija on syntynyt Keravalla, ja valmistunut muun muassa Adultasta Järvenpäässä.

Runojen ja valotaiteen lisäksi esityksessä kuullaan kurkkulaulua. Norjalainen Morten Abildsnes kiinnostui suomalaisesta kansanmusiikista kurkkulaulupiirien kautta. Koulutukseltaan hän on kielitieteilijä. Ennen kuin muutti Norjasta, hän toimi Trondheimin yliopiston kirjaston informaatikkona. Nyt hän kääntää työkseen suomalaista kirjallisuutta norjaksi.

– Minua kiinnostaa eniten arkaainen ilmaisu, jota löytyy esim. runonlaulusta ja jouhikonsoitosta. Nykyrunonlaulajat käyttävät Kalevalan, Kantelettaren ja Suomen kansan vanhojen runojen tekstejä aktiivisesti, oman esiintymisen ja sovitusten materiaalina. Aluksi tällaisia tekstejä oli aika vaikeaa ymmärtää, kertoo Morten.

Hän aloitti suomenkielen opiskelun oma-aloitteisesti noin puoli vuotta ennen kuin hänet ”laulettiin” Suomeen. Nykyisin hän esiintyy myös kielitieteilijä-puolisonsa Pipa Paljakan kanssa Moldurga-nimisenä kurkkulauluduona. He ovat opiskelleet kurkkulaulua Tuvassa usean vuoden aikana. Morten on myös toimittanut radio-ohjelmia kurkkulaulusta ja kertonut sen eri tyyleistä niin Norjassa kuin Suomessakin.
 

Janne Parviainen

Morten Abildsnes
Eija Tuomela, kuva Sauvo Jylhä
Eevamarja Luode-Salonen, kuva Eija Tuomela

(Teksti: Eija Tuomela)