Laura Hynnisen taidenäyttelyn avajaiset Järvenpää-talon Järnätti-galleriassa su 10.3. klo 18:30.
Näyttely on avoinna 30.3. asti.
Laulua onnesta ja surusta kertoo äitiydestä pilaantuvalla planeetalla. Musiikki värittää maalauksiani, suru ja onni soi kuvissani. Materiaaleina käytän roskaa, josta haluan tehdä silmänruokaa.
Aiheeni liikkuvat usein luonnonilmiöissä, jotka kiehtovat tai kauhistuttavat minua. Lajimme älykkyys ja tyhmyys tuhoaa elintilamme; ne pienet ja suuret itsestäänselvät asiat joiden varaan olemme huolettomina rakentaneet elämämme ja joista olemme saaneet iloa, ovat nyt uhattuina, muuttuvat ja häviävät ilmastonmuutoksen seurauksena. Rakkaat asiat saavat ylleen luopumisen haikean sävyn, entinen onni on tämän päivän suru.
Muusikonammattini kautta musiikki ja erityisesti rakkauteni oopperaan vaikuttaa myös töihini. Tuo maailman hulluin ja monipuolisin taidemuoto on kuulunut elämääni aina. Siinä yhdistyy dramaattisella tavalla visuaalisuus, ääni ja tarina. Oopperan juuret juontavat barokin ajan Italiaan, jonka kuvataiteellisia kaikuja voi nähdä töissäni. Maalatessani kuuntelen opeteltavanani olevia musiikkiteoksia ja ne saattavat vaivihkaa siirtyä osaksi työtäni. Kuvaan tulee ikäänkuin salainen ääniraita, joka määrittää tunnelmaa.
Kolmas teemoissani näkyvä voima on äitiys. Nuorena en osannut kuvitella, mitä äidinrakkaus tarkoittaa, tai miltä tuntuu päästää irti aikuistuneista lapsista. Mitä he tavoittelevat elämässään maailmassa, jossa koko ihmiskunnan tulevaisuus on vaakalaudalla? Jätteisiin hukkuvan nykyihmisen suhde materiaan on radikaalisti toisenlainen kuin aiempien sukupolvien. Yhä harvemman haave on haalia omaisuutta, ja ehkä yhä useamman on vaikeampaa löytää oma polkunsa. Uskomukset oman tai oman jälkeläisen elämän merkityksellisyydestä saavat jotkut ponnistelemaan vimmatusti. Toiset taas ovat luovuttaneet jo ennen ponnisteluja ja käpertyneet ulkomaailman ulottumattomiin etsimään rauhaa itsestään tai uskonnoista.
Vanhan ja kierrätetyn aineksen käyttäminen on minulle ehto kuvan tekemiseen. Purkujätteet, vanhat lasipinnat, paperi- ja muoviroskat ja ylijäämämaalit sopivat hyvin sekatekniikkatyöskentelyyn. Teoksissani suurin osa materiaaleista on entistä jätettä. Pyrkimyksenäni on tehdä siitä silmänruokaa, joka ravitsee myös mieltä. En myöskään varastoi omia vanhoja töitäni, vaan käytän uudelleen ne, joilla ei ole enää paikkaa tai tehtävää; luonnon kiertokulussakin aineet kiertävät ja saavat aina uuden muodon.
(Teksti: Laura Hynninen)